1579 Voiko taidetta ymmärtämätön ihminen ymmärtää toista ihmistä?

Kiertääkö aurinko Maata vai Maa aurinkoa? Vaikutelma riippuu siitä mistä sijainnista katsot, havainnosta. Jokainen meistä katsoo elämää omasta perspektiivistään. Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Onko? Kuka niin on väittänyt ensimmäisen kerran? Varmaankin se, joka on ollut tyytyväinen omiin olosuhteisiinsa tai se, jolla on hallussa vankkumatonta tutkimustietoa, jossa kerrotaan, että suomalaiset ovat onnekasta kansaa. Tämä oli vain yksi perspektiivi, Suomesta katsottuna.

Otsikko on planeetta, joka heijastaa tähden valoa. Teksti olkoon siis tähti, plasmapallo, jossa tapahtuu ydinfuusiota. Sanat yhtyvät toisiinsa tietyssä järjestyksessä ja muodossa, sillä on tyyli. Hyvä teksti on enemmän kuin osiensa summa, ydinfuusio, josta vapautuu parhaimmillaan energiaa niin paljon, että sitä voidaan nimittää taiteeksi. Hyvä kuva käyttäytyy samoin, kuten myös musiikki, elokuvat ja niin edelleen. Mikä on hyvää? Se mikä koskettaa ja aiheuttaa vahvan tunnereaktion. Johtuuko tunnereaktio Äiti-kompleksista, samaistumisesta vai oikealla jalalla nousemisesta? Tunne ommellaan monella langalla, kysy vaikka Freudilta.

Marionetissa on monta lankaa ja vain hallitsemalla jokaisen niistä, nukke liikkuu uskottavasti. Marionetti tuo mieleeni ihmisen jäljittelyn, joka on jo lähellä taidetta – joka usein on usein todellisuuden jäljittelyä. Kun jäljittely poikkeaa ennalta-arvaamattomasti todellisuudesta, se on uutta, mutta onko se uskottavaa? Se voi olla, jos langat ovat hallussa. Bladerunnereita luodaan olemaan enemmän kuin todellisuus on. Kun tehdään bladerunnerkakkosia niin vedotaan jo aiemmin herätettyihin vahvoihin tunteisiin; annetaan ryyppy kokijalle nuoruudenlähteestä. Ovatko kakkos-osat siksi niin laimeita ensimmäisiin verraten, että niissä jäljitellään jo todellisuuden jäljittelyä?

Mikä taiteen merkitys on? Tekijöilleen se on luovaa toimintaa, kykyä tuottaa uutta. Uusi on tavanomaisesta poikkeamista, mm. ilmaisua ja viestintää. Taide siis herättää tunteita. Herää ajatus, onko tunteettomuuskin tunne, jos taide saa sen aikaan ja tuo henkilö on muutoin vahva tunteilija? Entä onko nautintoa kokea taidetta pelon, vihan tai ärsyyntymisen tunteiden kautta? Jos taide koskettaa, se on merkittävää. Mitä enemmän se koskettaa sitä tärkeämpää se kokijalleen on. Mitä enemmän saman taiteen kokijoita on, sitä enemmän taide yhdistää.

Kun planeetta pyörii akselinsa ympäri, liike litistää planeettaa hieman ja se menettää pyöreää muotoaan. Tuore taide on pyöreää ja kun sitä liikutellaan tarpeeksi, se litistyy. Ihminen turtuu tavanomaiseen. On sukupolvet ja syklit. Leveät lahkeet ja Elvis toistuvat eri muodoissaan, koska ihminen elää elämässään erilaisia vaiheita. Kaikki lankeavat samoihin ansoihin, toisaalta nauttivat samoista asioista ja keksivät omat pyöränsä. Jos ihmisen keski-ikä olisi 200 tai 300 vuotta, miten se vaikuttaisi taiteeseen? Onko Maa muuten sittenkin pannukakku?

Jos nautit samasta romaanista tai biisistä kuin toinen ihminen, samaistut häneen vahvasti tunnetasolla. Samaistuminen on toisen ihmisen ymmärtämistä ja se mahdollistaa oman reviirin porttien avaamisen; tervetuloa samankaltainen. Samankaltaisuus ja yksilöllisyys yhdistää taiteen ja ihmisen. Taide yhdistää lapsia, aikuisia, ammattilaisia, taiteilijoita, koululaisia ja monia muita; rinnakkain ja ristiin. Mitä enemmän samaistuu erilaisiin ihmisiin, sitä paremmin ymmärtää ihmisyyttä yleensä. Millä sen voisi tehdä paremmin kuin taiteella? Taide on empatiaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s