1575 Omiin muroihin

01-Kusimuro

LinkedIn on hyvä foorumi eri alojen ammattilaisille, mutta jos katson postausten virtaa ruudullani, se koostuu keskenään samankaltaisesta materiaalista: siis materiaali, jota verkostoni jäsenet, toiset ammattilaiset postaavat. En kritisoi heitä vaan sitä tapaa mihin foorumilla on totuttu, piirakkakaavioita, nousevia käyriä ja ylenpalttista optimismia ja hehkua, jolla ei aina ole juurikaan katetta. Siltä se ainakin tuntuu, että aina ei nähdä mahdollisuuksia erottua positiivisesti vaan ajelehditaan siinä tyypillisimmässä omankehunvirrassa, koska muuta ei uskalleta.

Kannatan vapaan verkostoitumisen linjausta. En mieti tunnenko ammattilaista entuudeltaan jos haluan verkostoitua. En koe, että meidän olisi pitänyt tehdä yhdessä töitä, jotta voimme verkostoitua. Ajatushan on täysin hullu ja nurinkurinen mitä verkostoitumiseen tulee! LinkedIn on tämän päivän CV ja kannatan ajatusta, että postaukset siellä tulisi jotenkin liittyä omaan osaamisen, ammattilaisuuteen tai omaan persoonaan. Postausten persoonattomuus ja höttö sai minut ajattelemaan ja kirjoittamaan aiheesta.

Tyhjän puhuminen on eri asia ja se synnytti hahmoni professori Kusimuro:n. Hänen suurin viisautensa on  ”puhu tyhjää kuin puhuisit viisaita”. Kaikki hänen kertomansa tukeutuu tuohon ydinajatukseen. Hän elää LinkedIn:ia varten ja sen vuoksi, mutta saatan jakaa hänen ajatelmiaan blogissani jatkossakin.

Pidän erittäin paljon aforistiikasta, oikeastaan rakastan sitä. Aforistiikka on mahtavaa jos se on moniulotteista ja oivaltavaa, kuten vaikka Mirkka Rekolalla. Yhdestä oivalluksesta voi kasvaa pala proosaa, novelli tai romaani. Professori Kusimuro ajatelmineen ei ole vastalause aforistiikalle, ei sinne päinkään. Hän on olemassa paremman aforistiikan vuoksi.

Olen  syyllistynyt itsekin turhan keveisiin ajatuksiin, siis postannut niitä tänne blogiini vuosien varrella. Aforismieni oivallustaso, moniulotteisuus tai ymmärrettyvyys ei ole ollut kauttaaltaan korkeatasoista ja siksi poistin taannoin noin 1500 postaustani. Joukossa oli kuitenkin monta hyvää ajatusta ja vielä enemmän hyviä oivallusten aihioita; ne ovat kaikki tallessa. Uskon ajatukseen, että määräkin voi tuottaa laatua. Sitä ajatusta ei pidä silti niellä sellaisenaan, mutta määrän myötä harkinta, ajattelu ja editointi tulevat mukaan ja muuttuvat helpommiksi – suuresta määrästä on helpointa poimia parhaat hedelmät.

Aloitin blogaamisen samaan aikaan kuin kirjoittamisen perusopinnot jokunen vuosi sitten, koska halusin jonkin kirjallisen kaapistatuloväylän. Mikä on parempi polku opetella hyväksymään häpeää kuin kirjoittaa julkisesti? Polkuni jatkuu. Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulu (huom. Kriittisen tämän kevään haku on auki 27.4. saakka) on ohi tämän kevään jälkeen, se on antanut paljon. Luennot ovat olleet pääosin laadukkaita ja koen, että aloitin opinnot siellä itselleni oikeaan aikaan. Kun katson taaksepäin, näen todella selvästi, että oma kirjoittaminen ja oman tekstin analysointi, palaute ja kaiken tuon sopiva suhteuttaminen on vienyt eteenpäin. Kukaan ei voi kirjoittaa puolestani, jos itse haluan kehittyä.

2 kommenttia artikkeliin ”1575 Omiin muroihin

  1. Hei! Uskaltaisitko kertoa, oliko Kriittisen kirjoittajakouluun vaikea päästä? Onko siellä yleensä minkä tasoista tai miten kokenutta oppilasainesta? Onko paljon sellaisia, jotka tulevat pk-seudun ulkopuolelta?

    • En osaa sanoa kovin tarkasti, pääsin ensihakemalla. Valittujen ja hakijoiden suhde lienee 1/3-1/5 luokkaa käsittääkseni. Kyllä ainakin muutama per vuosikurssi kulkee muualta. Suosittelen kovasti hakemaan :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s