1572 Työpöytä kuin paperiarkki

Työpöytäni on muistilappumeri, jossa kelluu muovia ja rautaa. Olen opetellut sotkemaan, tai ainakin olemaan välittämättä epäjärjestyksestä. Suurin kannuste minulle ei ole tieto, jonka mukaan nerojen työpöydät pursuavat sekavuutta vaan se rauha, jonka sekavuus tuo. On inspiroivampaa, kun en keskity siihen, mikä rikkoo pöytäpinnan selkeyttä. On inspiroivampaa antaa pinnan olla värikäs ja monimuotoinen. Maatkoon tavarat, jotka saattavat herättää ajatuksia.

Keltainen kahvimuki, kiviä lämpimän meren ääreltä, tyttäreni vuosia sitten vuolema kaarnakettu ”izzi” -tekstillä, vihreä lasilohkare, nahkakantinen kalenteri, mustarastasmuistikirja, järjestelmäkamera, piirtopöytä digikynineen, mustia geelikyniä, Jussin juustokirja, minipakkaus kevytmaitoa, yliviivaustusseja, minivene minipullossa, täysikuun muotoinen kirkasvalolamppu ja muutama frangi. Valkoinen pöytäpinta ”rikkoutuu” ja se tuntuu jotenkin samanlaiselta; kuin arkki, johon on ilmestynyt omien sormien kautta kirjaimia.

Viiden päivän sääennusteen mukaan kirjaimia on paljon ilmassa. Jokunen kuvakuurokin mahtuu mukaan.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s